No nyt on suoriuduttu aamun kasvohoidosta ja sitten suhautettu keväisillä teillä Suomen Turkuun BBBC:lle treenaamaan. Oletin treenaavani jalkoja supersarjoilla, mutta ei se sitten mennytkään ihan niin. No, etureisiä ja pohkeita kumminkin treenattiin niinkuin pitikin. Ja kun ensimmäisen prässisarjan kunniaksi tuli toteamus; "Arvasin, että teet liian pienillä painoilla!" ja prässiin heitettiin 150kg ja alettiin sitten tehdä sitä sarjaa... No mutta kiltisti tein ja hiki valui. Treenin jälkeen oli ihan kiva tiedostaa näin 39 vuoden iässä, että omistan JALAT!!!
Käytiin myös pientä keskustelua ensi viikon leikkauksesta, treenitauosta, toipumisesta, toipumisajan ruuista... Mä kun luulin, että joudun pienemmälle ruualle, kun en pääse treenaamaankaan, mutta ehei, sama tahti jatkuu, eli saattaa olla, että vaakakin nytkähtää muutaman viikon päästä ylöspäin. No, minähän palaan sovelletusti treenin pariin niin pian kuin mahdollista. Aina JOTAIN voi tehdä.
Oli muuten melkoisen mielenkiintoista odotella ylämäessä liikennevaloissa treenin jälkeen kytkin pohjassa :o) Automaattivaihteinen autokin häviävän pienen hetken kävi mielessä. Vaan kummasti kun pääsi kotiin, jalat alkaa olla aika lailla ok. Tosi mehut on poissa koko naisesta, mutta nyt kun on vatsa täynnä taas ja kahvikin kohta kiskottu huiviin, pienet palauttavat venytykset ja hetkeksi murun kainaloon, niin johan se taas siitä elämä voittaa.
Aivan mahtava treenipäivä, ei voi muuta sanoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti