No nyt on suoriuduttu aamun kasvohoidosta ja sitten suhautettu keväisillä teillä Suomen Turkuun BBBC:lle treenaamaan. Oletin treenaavani jalkoja supersarjoilla, mutta ei se sitten mennytkään ihan niin. No, etureisiä ja pohkeita kumminkin treenattiin niinkuin pitikin. Ja kun ensimmäisen prässisarjan kunniaksi tuli toteamus; "Arvasin, että teet liian pienillä painoilla!" ja prässiin heitettiin 150kg ja alettiin sitten tehdä sitä sarjaa... No mutta kiltisti tein ja hiki valui. Treenin jälkeen oli ihan kiva tiedostaa näin 39 vuoden iässä, että omistan JALAT!!!
Käytiin myös pientä keskustelua ensi viikon leikkauksesta, treenitauosta, toipumisesta, toipumisajan ruuista... Mä kun luulin, että joudun pienemmälle ruualle, kun en pääse treenaamaankaan, mutta ehei, sama tahti jatkuu, eli saattaa olla, että vaakakin nytkähtää muutaman viikon päästä ylöspäin. No, minähän palaan sovelletusti treenin pariin niin pian kuin mahdollista. Aina JOTAIN voi tehdä.
Oli muuten melkoisen mielenkiintoista odotella ylämäessä liikennevaloissa treenin jälkeen kytkin pohjassa :o) Automaattivaihteinen autokin häviävän pienen hetken kävi mielessä. Vaan kummasti kun pääsi kotiin, jalat alkaa olla aika lailla ok. Tosi mehut on poissa koko naisesta, mutta nyt kun on vatsa täynnä taas ja kahvikin kohta kiskottu huiviin, pienet palauttavat venytykset ja hetkeksi murun kainaloon, niin johan se taas siitä elämä voittaa.
Aivan mahtava treenipäivä, ei voi muuta sanoa!
tiistai 2. huhtikuuta 2013
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Lepoa ja kehonhuoltoa
Näin se alkaa olla päivä pulkassa... tänään lepo salilta ja aamulla kunnolla venytellen kroppa läpi. Sen verran piti heittää aerobista illalla kehiin, että koiran kanssa 45 min reipas kävelylenkki. Juosta NIIN teki mieli, mutta valmentaja käski mua vähentämään juoksua, koska juoksija ei kuulemma kasvattele lihaksia ja "bodarit" ei juokse. Siis siinä määrin mitä mä haluaisin tehdä. Siis yritän pysyä sallitussa yhdessä juoksulenkissä / viikko ja hoidella aerobiset sitten muilla keinoin.
Jospa valottaisin tätä treenielämää... eli neljästi viikossa käyn salilla ja aerobisia treenejä tulee siihen päälle nelisen kertaa viikkoon. Juoksua / stepperiä noin pääasiassa. Työ mulla on myös fyysisesti kuormittavaa ja työssä olen jalkojen päällä / kävelen useimmiten melkein koko kahdeksan tuntia. Ja näin muodoin syömisen kanssa ei ole mitään ongelmia, kaikki uppoaa kyllä... töissä olen saanut lisänimen rehumylly :o) Tällä hetkellä onkin niin kiitollinen tilanne, että ruokamäärä on melko iso, koska kun treeniä aloiteltiin virallisesti helmikuussa, päätettiin nostaa kalorimääriä ja hakea massaa taustalla ajatus tästä huhtikuun leikkauksesta. Alun kalorinosto ei edes riittänyt, vaan mun paino edelleen putosi, mutta nyt ollaan saatu kilo lisää, kun tuossa pari viikkoa sitten nostettiin vielä kalorimäärää. Eli nyt vedetään tiukkaa treeniä sinne asti.
Ehkä jossain kohtaa laitan tänne vähän kehityskuviakin, realisoituu itsellekin tilanne, kun omin silmin näkee.
Vaikka välillä pitää kysyä itseltään, että ihan oikeastiko olet puolentoista vuoden päästä kisakunnossa, niin kun katsoo peiliin ja myös vaatteissakin tietysti, huomaa, että muutosta tapahtuu. Vaan kun on varustettu aika ajoin hyvinkin kärsimättömällä luonteella, niin siinähän sitä sitten saa keskustella sen peilikuvansa kanssa, että onko sitä muutosta ja onko sitä tarpeeksi. Aika hyvin olen kyllä saanut annettua periksi sille, että luotan siihen, että Juri tietää mitä tekee ja mä teen mitä käsketään. Ajattelusta ei makseta, kuten joskus esimieheni mulle sanoi, kun kyselin vissiin tyhmiä ;o)
Vaan nyt pitänee mennä tekemään huomiselle ruuat ja pakkaamaan kaikki mahdollinen jo valmiiksi; aamulla ensin kasvohoitoon ja siitä suorilta Hondan nokka kohti Turkua ja edessä veretseisauttava jalkatreeni Jurin "hellässä" huomassa. Odotan todellakin innolla!!!
Jospa valottaisin tätä treenielämää... eli neljästi viikossa käyn salilla ja aerobisia treenejä tulee siihen päälle nelisen kertaa viikkoon. Juoksua / stepperiä noin pääasiassa. Työ mulla on myös fyysisesti kuormittavaa ja työssä olen jalkojen päällä / kävelen useimmiten melkein koko kahdeksan tuntia. Ja näin muodoin syömisen kanssa ei ole mitään ongelmia, kaikki uppoaa kyllä... töissä olen saanut lisänimen rehumylly :o) Tällä hetkellä onkin niin kiitollinen tilanne, että ruokamäärä on melko iso, koska kun treeniä aloiteltiin virallisesti helmikuussa, päätettiin nostaa kalorimääriä ja hakea massaa taustalla ajatus tästä huhtikuun leikkauksesta. Alun kalorinosto ei edes riittänyt, vaan mun paino edelleen putosi, mutta nyt ollaan saatu kilo lisää, kun tuossa pari viikkoa sitten nostettiin vielä kalorimäärää. Eli nyt vedetään tiukkaa treeniä sinne asti.
Ehkä jossain kohtaa laitan tänne vähän kehityskuviakin, realisoituu itsellekin tilanne, kun omin silmin näkee.
Vaikka välillä pitää kysyä itseltään, että ihan oikeastiko olet puolentoista vuoden päästä kisakunnossa, niin kun katsoo peiliin ja myös vaatteissakin tietysti, huomaa, että muutosta tapahtuu. Vaan kun on varustettu aika ajoin hyvinkin kärsimättömällä luonteella, niin siinähän sitä sitten saa keskustella sen peilikuvansa kanssa, että onko sitä muutosta ja onko sitä tarpeeksi. Aika hyvin olen kyllä saanut annettua periksi sille, että luotan siihen, että Juri tietää mitä tekee ja mä teen mitä käsketään. Ajattelusta ei makseta, kuten joskus esimieheni mulle sanoi, kun kyselin vissiin tyhmiä ;o)
Vaan nyt pitänee mennä tekemään huomiselle ruuat ja pakkaamaan kaikki mahdollinen jo valmiiksi; aamulla ensin kasvohoitoon ja siitä suorilta Hondan nokka kohti Turkua ja edessä veretseisauttava jalkatreeni Jurin "hellässä" huomassa. Odotan todellakin innolla!!!
Heipat!!
Enpä olisi koskaan kuvitellut, että kirjoittaisin blogia. Mutta toisaalta, kirjoittamisesta pidän ja näin esimerkiksi facebookystäväni säästyvät enimmältä treeni- ja kunoitluvuodatukselta.
Olen siis 39-vuotias kolmen lapsen äiti ja vuodenvaihteesta hurahtanut fitnessmaailmaan ihan kunnolla. Taustalla on 2011 sairastettu rintasyöpä, rinnanpoisto, ensimmäinen rekonstruktio laajenninproteesilla, sitten 2012 lopullinen rekonstruktio proteesilla. Siinä välissä sytostaattihoidot ja sellaista. Eli melko rankka setti kaikkiaan. Aina olen ollut liikunnallinen, lähinnä sydäntä omat hevoset ja ratsastus, mutta toki muutakin liikuntaa; koirajuoksua (canicross) ja epäsäännöllisen säännöllistä salillakin käymistä. Syksyllä 2012 viimein myin hevoseni pois ja sitä vapaa-ajan määrää, kun aamut ja illat eivät menneet tallitöissä plus ratsastus päälle. Mitäpä siis tilalle....? Miehen kanssa aloiteltiin aktiivisempaa raudan kolistelua joulun tienoilla 2012 ja samalla alettiin siivota ruokavaliota. Minullahan vielä kannettavana useampi kilo ylimääräistä syöpähoidoista. Joo, se siis siitä syövän riuduttamasta ihmisestä, ihan päinvastoin kävi! Ja siitä se ajatus sitten lähti.... ensin vaan, että parempaan kuntoon... ehkä takaraivossa pieni aatos, että josko.. mutta kun oon jo niin vanhakin ja blaa blaa... sitten rakas kälyni päästi suustaan eräänä päivänä, että miksi et osallistuisi fitness-kisoihin, kun sulla on siihen niin sopiva ruumiinrakenne. No, sitä ajatusta sitten hetken hauduttelin ja tuumasta toimeen!
Serkkuni Juri Kynnysmaa toimii pt:na Turussa http://www.jk-bodyfitness.fi/ ja vaikkakin suku on pahin (ja paras), niin se jotenkin tuntui luonnolliselta valinnalta. Itseni tuntien Juri olisi tarpeeksi kovapäinen mulle (josko jotain yhteisiä geenejä...) ja toisaalta tiesi taustani. Eli helmikuussa aloitettiin yhteinen taival. Ruokavalio muuttui ja treeni myös. Ensin meillä on etappina 10.4. oleva leikkaus (TAAS!!), eli nyt on yritetty saada hiukan massaa ja lihasta ennen pakollista useamman viikon taukoa rankoista treeneistä. Ehdin nimittäin tuossa ennen valmennusta saada jo painoni suunnilleen samoihin lukemiin kuin ennen hoitoja, joten nyt aloitettiin sitten massankasvatus. Melko ristiriitaista näin maallikon korviin, vaikka ymmärrän toki...
Jännittää toki kovasti, että saadaanko tätä kroppaa kisakuntoon ja turhauttaa tuhottomasti tuleva treenitauko, kun juuri on päässyt hyvään vauhtiin ja kropassa alkaa näkyä tulosta. Mutta näillä mennään, katsotaan mihin tämä johtaa. Kiva jos jaksat keikkua mukana matkassa.
Enpä olisi koskaan kuvitellut, että kirjoittaisin blogia. Mutta toisaalta, kirjoittamisesta pidän ja näin esimerkiksi facebookystäväni säästyvät enimmältä treeni- ja kunoitluvuodatukselta.
Olen siis 39-vuotias kolmen lapsen äiti ja vuodenvaihteesta hurahtanut fitnessmaailmaan ihan kunnolla. Taustalla on 2011 sairastettu rintasyöpä, rinnanpoisto, ensimmäinen rekonstruktio laajenninproteesilla, sitten 2012 lopullinen rekonstruktio proteesilla. Siinä välissä sytostaattihoidot ja sellaista. Eli melko rankka setti kaikkiaan. Aina olen ollut liikunnallinen, lähinnä sydäntä omat hevoset ja ratsastus, mutta toki muutakin liikuntaa; koirajuoksua (canicross) ja epäsäännöllisen säännöllistä salillakin käymistä. Syksyllä 2012 viimein myin hevoseni pois ja sitä vapaa-ajan määrää, kun aamut ja illat eivät menneet tallitöissä plus ratsastus päälle. Mitäpä siis tilalle....? Miehen kanssa aloiteltiin aktiivisempaa raudan kolistelua joulun tienoilla 2012 ja samalla alettiin siivota ruokavaliota. Minullahan vielä kannettavana useampi kilo ylimääräistä syöpähoidoista. Joo, se siis siitä syövän riuduttamasta ihmisestä, ihan päinvastoin kävi! Ja siitä se ajatus sitten lähti.... ensin vaan, että parempaan kuntoon... ehkä takaraivossa pieni aatos, että josko.. mutta kun oon jo niin vanhakin ja blaa blaa... sitten rakas kälyni päästi suustaan eräänä päivänä, että miksi et osallistuisi fitness-kisoihin, kun sulla on siihen niin sopiva ruumiinrakenne. No, sitä ajatusta sitten hetken hauduttelin ja tuumasta toimeen!
Serkkuni Juri Kynnysmaa toimii pt:na Turussa http://www.jk-bodyfitness.fi/ ja vaikkakin suku on pahin (ja paras), niin se jotenkin tuntui luonnolliselta valinnalta. Itseni tuntien Juri olisi tarpeeksi kovapäinen mulle (josko jotain yhteisiä geenejä...) ja toisaalta tiesi taustani. Eli helmikuussa aloitettiin yhteinen taival. Ruokavalio muuttui ja treeni myös. Ensin meillä on etappina 10.4. oleva leikkaus (TAAS!!), eli nyt on yritetty saada hiukan massaa ja lihasta ennen pakollista useamman viikon taukoa rankoista treeneistä. Ehdin nimittäin tuossa ennen valmennusta saada jo painoni suunnilleen samoihin lukemiin kuin ennen hoitoja, joten nyt aloitettiin sitten massankasvatus. Melko ristiriitaista näin maallikon korviin, vaikka ymmärrän toki...
Jännittää toki kovasti, että saadaanko tätä kroppaa kisakuntoon ja turhauttaa tuhottomasti tuleva treenitauko, kun juuri on päässyt hyvään vauhtiin ja kropassa alkaa näkyä tulosta. Mutta näillä mennään, katsotaan mihin tämä johtaa. Kiva jos jaksat keikkua mukana matkassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)