Heipat!!
Enpä olisi koskaan kuvitellut, että kirjoittaisin blogia. Mutta toisaalta, kirjoittamisesta pidän ja näin esimerkiksi facebookystäväni säästyvät enimmältä treeni- ja kunoitluvuodatukselta.
Olen siis 39-vuotias kolmen lapsen äiti ja vuodenvaihteesta hurahtanut fitnessmaailmaan ihan kunnolla. Taustalla on 2011 sairastettu rintasyöpä, rinnanpoisto, ensimmäinen rekonstruktio laajenninproteesilla, sitten 2012 lopullinen rekonstruktio proteesilla. Siinä välissä sytostaattihoidot ja sellaista. Eli melko rankka setti kaikkiaan. Aina olen ollut liikunnallinen, lähinnä sydäntä omat hevoset ja ratsastus, mutta toki muutakin liikuntaa; koirajuoksua (canicross) ja epäsäännöllisen säännöllistä salillakin käymistä. Syksyllä 2012 viimein myin hevoseni pois ja sitä vapaa-ajan määrää, kun aamut ja illat eivät menneet tallitöissä plus ratsastus päälle. Mitäpä siis tilalle....? Miehen kanssa aloiteltiin aktiivisempaa raudan kolistelua joulun tienoilla 2012 ja samalla alettiin siivota ruokavaliota. Minullahan vielä kannettavana useampi kilo ylimääräistä syöpähoidoista. Joo, se siis siitä syövän riuduttamasta ihmisestä, ihan päinvastoin kävi! Ja siitä se ajatus sitten lähti.... ensin vaan, että parempaan kuntoon... ehkä takaraivossa pieni aatos, että josko.. mutta kun oon jo niin vanhakin ja blaa blaa... sitten rakas kälyni päästi suustaan eräänä päivänä, että miksi et osallistuisi fitness-kisoihin, kun sulla on siihen niin sopiva ruumiinrakenne. No, sitä ajatusta sitten hetken hauduttelin ja tuumasta toimeen!
Serkkuni Juri Kynnysmaa toimii pt:na Turussa http://www.jk-bodyfitness.fi/ ja vaikkakin suku on pahin (ja paras), niin se jotenkin tuntui luonnolliselta valinnalta. Itseni tuntien Juri olisi tarpeeksi kovapäinen mulle (josko jotain yhteisiä geenejä...) ja toisaalta tiesi taustani. Eli helmikuussa aloitettiin yhteinen taival. Ruokavalio muuttui ja treeni myös. Ensin meillä on etappina 10.4. oleva leikkaus (TAAS!!), eli nyt on yritetty saada hiukan massaa ja lihasta ennen pakollista useamman viikon taukoa rankoista treeneistä. Ehdin nimittäin tuossa ennen valmennusta saada jo painoni suunnilleen samoihin lukemiin kuin ennen hoitoja, joten nyt aloitettiin sitten massankasvatus. Melko ristiriitaista näin maallikon korviin, vaikka ymmärrän toki...
Jännittää toki kovasti, että saadaanko tätä kroppaa kisakuntoon ja turhauttaa tuhottomasti tuleva treenitauko, kun juuri on päässyt hyvään vauhtiin ja kropassa alkaa näkyä tulosta. Mutta näillä mennään, katsotaan mihin tämä johtaa. Kiva jos jaksat keikkua mukana matkassa.
Enpä olisi koskaan kuvitellut, että kirjoittaisin blogia. Mutta toisaalta, kirjoittamisesta pidän ja näin esimerkiksi facebookystäväni säästyvät enimmältä treeni- ja kunoitluvuodatukselta.
Olen siis 39-vuotias kolmen lapsen äiti ja vuodenvaihteesta hurahtanut fitnessmaailmaan ihan kunnolla. Taustalla on 2011 sairastettu rintasyöpä, rinnanpoisto, ensimmäinen rekonstruktio laajenninproteesilla, sitten 2012 lopullinen rekonstruktio proteesilla. Siinä välissä sytostaattihoidot ja sellaista. Eli melko rankka setti kaikkiaan. Aina olen ollut liikunnallinen, lähinnä sydäntä omat hevoset ja ratsastus, mutta toki muutakin liikuntaa; koirajuoksua (canicross) ja epäsäännöllisen säännöllistä salillakin käymistä. Syksyllä 2012 viimein myin hevoseni pois ja sitä vapaa-ajan määrää, kun aamut ja illat eivät menneet tallitöissä plus ratsastus päälle. Mitäpä siis tilalle....? Miehen kanssa aloiteltiin aktiivisempaa raudan kolistelua joulun tienoilla 2012 ja samalla alettiin siivota ruokavaliota. Minullahan vielä kannettavana useampi kilo ylimääräistä syöpähoidoista. Joo, se siis siitä syövän riuduttamasta ihmisestä, ihan päinvastoin kävi! Ja siitä se ajatus sitten lähti.... ensin vaan, että parempaan kuntoon... ehkä takaraivossa pieni aatos, että josko.. mutta kun oon jo niin vanhakin ja blaa blaa... sitten rakas kälyni päästi suustaan eräänä päivänä, että miksi et osallistuisi fitness-kisoihin, kun sulla on siihen niin sopiva ruumiinrakenne. No, sitä ajatusta sitten hetken hauduttelin ja tuumasta toimeen!
Serkkuni Juri Kynnysmaa toimii pt:na Turussa http://www.jk-bodyfitness.fi/ ja vaikkakin suku on pahin (ja paras), niin se jotenkin tuntui luonnolliselta valinnalta. Itseni tuntien Juri olisi tarpeeksi kovapäinen mulle (josko jotain yhteisiä geenejä...) ja toisaalta tiesi taustani. Eli helmikuussa aloitettiin yhteinen taival. Ruokavalio muuttui ja treeni myös. Ensin meillä on etappina 10.4. oleva leikkaus (TAAS!!), eli nyt on yritetty saada hiukan massaa ja lihasta ennen pakollista useamman viikon taukoa rankoista treeneistä. Ehdin nimittäin tuossa ennen valmennusta saada jo painoni suunnilleen samoihin lukemiin kuin ennen hoitoja, joten nyt aloitettiin sitten massankasvatus. Melko ristiriitaista näin maallikon korviin, vaikka ymmärrän toki...
Jännittää toki kovasti, että saadaanko tätä kroppaa kisakuntoon ja turhauttaa tuhottomasti tuleva treenitauko, kun juuri on päässyt hyvään vauhtiin ja kropassa alkaa näkyä tulosta. Mutta näillä mennään, katsotaan mihin tämä johtaa. Kiva jos jaksat keikkua mukana matkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti