Timanttityttö 2015

Onpa ollut haipakkaa.. osallistuin 22.8 Jämsän Fitfestissä Timanttityttö SM-karsintaan. Laji on uusi ja fyysisesti haastava, joskin siihen kuuluu myös ns. shining round -esittelykierros, mutta se on valvuoden päässä body-lajien t-kävelyistä. En ollut koskaan nähnyt yhtään kilpailusuoritusta, joten melko lailla avoimin mielin....

Sitten töihin
rinnalleveto ja ylöstyöntö 2 min tangossa 80% omasta painosta..
maastanosto 2 min tangossa 120% omasta painosta
tangossa roikkuminen max aika
hoover max aika

Ensimmäinen laji oli minulle pahin, koska en ylöstyöntöä ole treenannut juuri ollenkaan ja kisapaino aika kova kumminkin. Mutta niin ylitin itseni ja sain kuin sainkin jotakin räpellettyä. Kolmessa seuraavassa lajissa sitten sain lajivoitot ja viimeisessä vielä kisan ennätyksen. Eli lankkupito loppuhuipennukseksi 9:21. Lankku noiden kolmen ensin tehdyn lajin päälle on muuten melko mielenkiintoista, kun kroppa on jo valmiiksi väsynyt. Maastaveto oli minulle lankun ohella "helpoin", jos näin nyt voi sanoa, koska helppoa ei ollut. Ensimmäisen minuutin jälkeen alkaa rauta todella painaa tangossa, kun lihakset hapottaa ja kroppa huutaa happea.

Ja niin taisin yllättää itseni ennen kaikkea ja varmaan muutaman muunkin napatessani karsintavoiton. NYT alkaa ihan armoton treeni.. Kovasti ei ole aikaa, mutta tiedän mihin pitää panostaa ja loppu onkin armotonta työtä. Toivotaan, että pysyn kunnossa ja terveenä.

Laji on siis Voimalajiliiton alainen ja SM-kisat käydään lokakuussa Hämeenlinnassa. Hommaa organisoi Heavy Events. Ihan mahtaviin tyyppeihin jo nyt saanut tutustua; mieletöntä yhteishenkeä ja toisen tsemppaamista.

Tässä vielä eilisen finalistit; allekirjoittanut ja Katja Lariola. Kuva; Heavy Events.

Kisan jälkeen armottoman nälänä saatelemana pysähdyin jokaiseen mahdolliseen pit stoppiin syömään :D Kovaa hommaa siis sekin. Nyt jatkuu arki ja treenit. Kyllä tästä hyvä tulee!!!

Tarinan opetus; ainoat rajat asetat sinä itse!!!

Hierontaa

Onhan ollut päivä.. ensin töissä koko paivä saunalla... kuumuutta, hikeä... ja töistä suoraan hierojalle. Edellisestä hierojakäynnistä on LIIAN KAUAN! Nyt päätin, että en ihan niin pahasti enää laiminlyö lihashuoltoa. Jospa se panostus näkyisi tuloksissakin. Varsinaisesti en koe olevani kovin jumissa, ainoastaan pohkeet ja tuo joulukuussa loukkaantunut pakara välillä jämähtävät. Selkäkin on itse asiassa lapaluiden välivtä vähän perunapeltoa.. Eli joo, sinne hierojalle vaan kiltisti. Urheiluhieroja Harri Marila sai kyseenalaisen kunnian silotella lihasmuhkuroita ja perunapeltoja. Säestin toimitusta välillä ähinällä ja irvistyksillä. Etureidet ja pohkeet olivat pahimmat. Varsinkin pohkeet. Salitreeni ja viikottaiset tuntien tanssimiset ovat tehneet totisesti tehtävänsä. Hierontapäydältä noustessa pohkeisiin sattui niin, etten meinannut kävelemään päästä. Ja kuulemma käsittely oli vielä "ihan kevyt". Eli kiltisti varasin uutta aikaa.

Tänään sain postissa aivan ihanat housut Gazozilta. Mielettömän mukavat päällä, näyttävät farkuilta ja tuntuvat ihan treenitrikoilta. Huiput!!

Toinen lepopäivä menossa... siivoilua kotona, laskujenmaksua, ruuanlaittoa. Ihan normisettiä, että eipä tässä ihmeisiin ole aikaa, vaikkei salillakaan  käy. Siis mihinkään erityiseen.

Nyt yritän saada pohkeet takaisin kuosiin, että pääsen viikonloppuna tanssimaan ja salille.

Huippudraivia, kipua, särkylääkettä, linimenttiä, rullausta...

No, tänään se sitten tapahtui.. Takareisi- pakaratreeniä olin tekemässä, ja kaikki sujui ihan mielettömän hyvin, nostin treenipainoja ja virtaa oli kuin pienessä kylässä. Sitten kolmannessa valakyykkysarjassa ihan pikkusien tuohon oikeaan lonkkaan vihlaisi... Nooh, jatkoin treeniä ja edelleen hyvin sujui. Lantionnostoa tangolla, 60kg painoa, ihan loistavasti. Sitten leveää prässiä, ei tunnu missään... Mutta suorin jaloin maastaveto; muutama vihlaisu ala-asennossa. Voi pirulauta!!!! Niin hyvin kuin tuo lonkka onkin nyt kestänyt. No, tein treenit loppuun, yritin keskittyä oikeaan pakaralihakseen ihan erityisesti. Kotiin ja Buranaa sekä ArnicaIce-linimenttiä. ON muuten loistokamaa ja löytyy ihan Agrimarketin hevostarvikehyllystä.

Pientä jomottelua ollut pitkin iltapäivää. Niin sitten kaivoin putkirullan ja rullailin. Ja venyttelin, erityisesti lonkankoukistajat. Ja nyt alkaa olla parempi. Mä olen vakaasti sitä mieltä, että kipu tulee lihaskireydestä, erityisesti tuo lonkankoukistajan venytys aina auttaa, jos pakara muutenkin jumittaa. Nyt sormet ja varpaat ristiin, että huomiset maastavedot sujuvat ilman kipua!!! Sitten onkin vuorossa lepoviikko. Ja yritän saada hierojalle aikaa, niin saadaan paketti kuntoon taas. Jos taas huomisen jälkeen pahenee, pitää varmaan konsultoida valmentajaa plan B:stä.

Ohjelmassa on nyt muutamia painonnostotyyppisiä liikkeitä ja nostan kyllä hattua painonnostajille. Ihan mieletöntä koko kropan hallintaa tarvitaan tuossa valakyykyssäkin.

Mitä ihmettä sitä oikein tekee, kun on monta päivää totaalilepo salilta. Sehän tässä on vaikeinta. Ehkä yritän hoitaa hieman laiminlyötyä sosiaalista elämääni. Ikkunoiden pesun jo päätin skipata tältä kesältä; säätelen sitten sälekaihtimilla, jos alkaa ahdistaa :D

Ai niin, anteeksi jo etukäteen, ihan mahdottomasti ei multa varmaan tuu sellaisia töröhuuliripsräps-selfieitä, kun mä vaan en pysty siihen :D Niitä pitää hakea muiden blogeista. Kyllä mäkin jotain kuvaa jossain kohti yritän laittaa, mutta kun yksin treenaan, niin.. no, treenaan.... Että joskus jos tuo mies on kameran kanssa lähettyviää, niin saattaa jonkun treeni-irvistyksen vangita. Tai kehityskuvan. Tai jotain.

Blogi kaivettu esille.. oliko mulla tämmöinenkin aloitettuna

Kas, kaivoin vanhan blogini, jota aloittelin pari vuotta sitten. No aika lailla on tapahtunut... Pystyisinköhän mä nyt kirjoittamaan aktiivisemmin...

Tähän nyt siis pikabriiffaus;

Aktiivisempi salitreenaus alkoi siis 2013, jolloin olin toipunut rintasyövästä ja vielä viimeinen leikkaus kolkutteli ko. keväällä ovella. Tavoitteena ja haaveena bodyfitness-kisat. Nooh, matkan varrella tavoite siirtyi enemmänkin voimapuolelle, koska en oikein koe omakseni ajatusta, että poseeraisin kisavärissä bikineissä lavalla. 2013 elämääni tuli myös 15 vuoden tauon jälkeen tanssi; lavatanssit tarkemmin. Ja niin vuonna 2014 tuli kulutettua useampi pari tanssikenkiä. Salilla kävin toki edelleen. Vaan kun samaan aikaan elämässä oli muutakin muutosta; uusi parisuhde muun muassa, ei oikein paukkuja ollut edes ajatella kisaamista.

Ja kun joulukuussa 2014 koirien kanssa juoksulenkillä tapaturmaisesti loukkasin koko lonkan-/pakaranseudun ja siitä toivuin aina huhtikuulle 2015 saakka, oli tämän vuoden salitreenit siinä. Tanssimassa pystyi sentään käymään. Muuten olisi pää seonnut.

Tässä siis ollaan nyt. Huhtikuussa otin ohjelman, joka oli enemmänkin pienemmillä painoilla ja pidempiä sarjoja. Ja ruokavaliolla kiristettiin kolmisen kiloa painoa pois; miltei siihen, missä olin ennen syöpähoitoja. Heinäkuusta alkaen Fitfarmin valmennuksessa. Treeni koveni; kunnon painot (viimeinkin!!!!) ja lyhemmät sarjat. Ruokaa kunnolla koneeseen ja nyt tehdään töitä!!

Aikatauluni on todellakin kiireinen. Mutta yritän kirjoitella. Joskus edes.

Tosiaan, olen unohtanut fitness-lavat. En varmastikaan pystyisi siihen posettamiseen. Mutta voima kiinnostaa.. suorittaminen siis. Voimanosto.. Sitten minua on kiehtonut ja viime syksystä (ja kiehtoo edelleen)  Timanttityttö-kisa . Siinä on myös pieni ns. poseerauskierros, mutta hyvin erityyppinen kuin bf-kisoissa. Itse kisa muodostuu ihan fyysisistä suoritteista. Ja toden totta ei mitään hyppynarun pyörittelyä. Jokainen voi kokeilla miltä tuntuu tehdä ensin 2 min. maksimitoistomäärä rinnalleveto ja ylösstyöntö suorille käsille 80% oman kehon painosta, sitten maastaveto sama setti 120% oman kehon painosta ja sen päälle roikkuminen max aika ja hooverpito max aika. Mulla kompastuskivenä tuo rive. Kun ei ole tuollaisia ns. painonnostotyyppisiä liikkeitä todellakaan tullut tehtyä. Kävin jo syksyllä 2014 Puputin Jenniltä hakemassa oppia tekniikkaan ja kyllä se silloin ns. saatiin 40kg suorille käsille. Eli todellakin tekniikka on tärkeää. Sitten tuli se loukkaantuminen ja asia jäi. Nyt kesällä kaivoin ajatuksen taas naftaliinistä, kun ohjelmaani tuli rinnalleveto. Ja on tosiaan tekniikka kadoksissa.. Parhaani mukaan yrittänyt kaivella muistin sopukoita ja kyllä se sieltä.. Mutta tarkoituksena ottaa taas kertaus painonnostopuolelta, niin päästään sinne kisapainoihinkin tästä.. Joo, tuosta voi lukea rivien välistä.... ;) Katsotaan...

Liian pienillä painoilla :o)

No nyt on suoriuduttu aamun kasvohoidosta ja sitten suhautettu keväisillä teillä Suomen Turkuun  BBBC:lle treenaamaan. Oletin treenaavani jalkoja supersarjoilla, mutta ei se sitten mennytkään ihan niin. No, etureisiä ja pohkeita kumminkin treenattiin niinkuin pitikin. Ja kun ensimmäisen prässisarjan kunniaksi tuli toteamus; "Arvasin, että teet liian pienillä painoilla!" ja prässiin heitettiin 150kg ja alettiin sitten tehdä sitä sarjaa... No mutta kiltisti tein ja hiki valui. Treenin jälkeen oli ihan kiva tiedostaa näin 39 vuoden iässä, että omistan JALAT!!!

Käytiin myös pientä keskustelua ensi viikon leikkauksesta, treenitauosta, toipumisesta, toipumisajan ruuista... Mä kun luulin, että joudun pienemmälle ruualle, kun en pääse treenaamaankaan, mutta ehei, sama tahti jatkuu, eli saattaa olla, että vaakakin nytkähtää muutaman viikon päästä ylöspäin. No, minähän palaan sovelletusti treenin pariin niin pian kuin mahdollista. Aina JOTAIN voi tehdä.

Oli muuten melkoisen mielenkiintoista odotella ylämäessä liikennevaloissa treenin jälkeen kytkin pohjassa :o) Automaattivaihteinen autokin häviävän pienen hetken kävi mielessä. Vaan kummasti kun pääsi kotiin, jalat alkaa olla aika lailla ok. Tosi mehut on poissa koko naisesta, mutta nyt kun on vatsa täynnä taas ja kahvikin kohta kiskottu huiviin, pienet palauttavat venytykset ja hetkeksi murun kainaloon, niin johan se taas siitä elämä voittaa.

Aivan mahtava treenipäivä, ei voi muuta sanoa!

Lepoa ja kehonhuoltoa

Näin se alkaa olla päivä pulkassa... tänään lepo salilta ja aamulla kunnolla venytellen kroppa läpi. Sen verran piti heittää aerobista illalla kehiin, että koiran kanssa 45 min reipas kävelylenkki. Juosta NIIN teki mieli, mutta valmentaja käski mua vähentämään juoksua, koska juoksija ei kuulemma kasvattele lihaksia ja "bodarit" ei juokse. Siis siinä määrin mitä mä haluaisin tehdä. Siis yritän pysyä sallitussa yhdessä juoksulenkissä / viikko ja hoidella aerobiset sitten muilla keinoin.

Jospa valottaisin tätä treenielämää... eli neljästi viikossa käyn salilla ja aerobisia treenejä tulee siihen päälle nelisen kertaa viikkoon. Juoksua / stepperiä noin pääasiassa. Työ mulla on myös fyysisesti kuormittavaa ja työssä olen jalkojen päällä / kävelen useimmiten melkein koko kahdeksan tuntia. Ja näin muodoin syömisen kanssa ei ole mitään ongelmia, kaikki uppoaa kyllä... töissä olen saanut lisänimen rehumylly :o) Tällä hetkellä onkin niin kiitollinen tilanne, että ruokamäärä on melko iso, koska kun treeniä aloiteltiin virallisesti helmikuussa, päätettiin nostaa kalorimääriä ja hakea massaa taustalla ajatus tästä huhtikuun leikkauksesta. Alun kalorinosto ei edes riittänyt, vaan mun paino edelleen putosi, mutta nyt ollaan saatu kilo lisää, kun tuossa pari viikkoa sitten nostettiin vielä kalorimäärää.  Eli nyt vedetään tiukkaa treeniä sinne asti.

Ehkä jossain kohtaa laitan tänne vähän kehityskuviakin, realisoituu itsellekin tilanne, kun omin silmin näkee.

Vaikka välillä pitää kysyä itseltään, että ihan oikeastiko olet puolentoista vuoden päästä kisakunnossa, niin kun katsoo peiliin ja myös vaatteissakin tietysti, huomaa, että muutosta tapahtuu. Vaan kun on varustettu aika ajoin hyvinkin kärsimättömällä luonteella, niin siinähän sitä sitten saa keskustella sen peilikuvansa kanssa, että onko sitä muutosta ja onko sitä tarpeeksi. Aika hyvin olen kyllä saanut annettua periksi sille, että luotan siihen, että Juri tietää mitä tekee ja mä teen mitä käsketään. Ajattelusta ei makseta, kuten joskus esimieheni mulle sanoi, kun kyselin vissiin tyhmiä ;o)

Vaan nyt pitänee mennä tekemään huomiselle ruuat ja pakkaamaan kaikki mahdollinen jo valmiiksi; aamulla ensin kasvohoitoon ja siitä suorilta Hondan nokka kohti Turkua ja edessä veretseisauttava jalkatreeni Jurin "hellässä" huomassa. Odotan todellakin innolla!!!

Heipat!!

Enpä olisi koskaan kuvitellut, että kirjoittaisin blogia. Mutta toisaalta, kirjoittamisesta pidän ja näin esimerkiksi facebookystäväni säästyvät enimmältä treeni- ja kunoitluvuodatukselta.

Olen siis 39-vuotias kolmen lapsen äiti ja vuodenvaihteesta hurahtanut fitnessmaailmaan ihan kunnolla. Taustalla on 2011 sairastettu rintasyöpä, rinnanpoisto, ensimmäinen rekonstruktio laajenninproteesilla, sitten 2012 lopullinen rekonstruktio proteesilla. Siinä välissä sytostaattihoidot ja sellaista. Eli melko rankka setti kaikkiaan. Aina olen ollut liikunnallinen, lähinnä sydäntä omat hevoset ja ratsastus, mutta toki muutakin liikuntaa; koirajuoksua (canicross) ja epäsäännöllisen säännöllistä salillakin käymistä. Syksyllä 2012 viimein myin hevoseni pois ja sitä vapaa-ajan määrää, kun aamut ja illat eivät menneet tallitöissä plus ratsastus päälle. Mitäpä siis tilalle....? Miehen kanssa aloiteltiin aktiivisempaa raudan kolistelua joulun tienoilla 2012 ja samalla alettiin siivota ruokavaliota. Minullahan vielä kannettavana useampi kilo ylimääräistä syöpähoidoista. Joo, se siis siitä syövän riuduttamasta ihmisestä, ihan päinvastoin kävi! Ja siitä se ajatus sitten lähti.... ensin vaan, että parempaan kuntoon... ehkä takaraivossa pieni aatos, että josko.. mutta kun oon jo niin vanhakin ja blaa blaa... sitten rakas kälyni päästi suustaan eräänä päivänä, että miksi et osallistuisi fitness-kisoihin, kun sulla on siihen niin sopiva ruumiinrakenne. No, sitä ajatusta sitten hetken hauduttelin ja tuumasta toimeen!

Serkkuni Juri Kynnysmaa toimii pt:na Turussa http://www.jk-bodyfitness.fi/ ja vaikkakin suku on pahin (ja paras), niin se jotenkin tuntui luonnolliselta valinnalta. Itseni tuntien Juri olisi tarpeeksi kovapäinen mulle (josko jotain yhteisiä geenejä...) ja toisaalta tiesi taustani. Eli helmikuussa aloitettiin yhteinen taival. Ruokavalio muuttui ja treeni myös. Ensin meillä on etappina 10.4. oleva leikkaus (TAAS!!), eli nyt on yritetty saada hiukan massaa ja lihasta ennen pakollista useamman viikon taukoa rankoista treeneistä. Ehdin nimittäin tuossa ennen valmennusta saada jo painoni suunnilleen samoihin lukemiin kuin ennen hoitoja, joten nyt aloitettiin sitten massankasvatus. Melko ristiriitaista näin maallikon korviin, vaikka ymmärrän toki...

Jännittää toki kovasti, että saadaanko tätä kroppaa kisakuntoon ja turhauttaa tuhottomasti tuleva treenitauko, kun juuri on päässyt hyvään vauhtiin ja kropassa alkaa näkyä tulosta. Mutta näillä mennään, katsotaan mihin tämä johtaa. Kiva jos jaksat keikkua mukana matkassa.